THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

torstaina, helmikuuta 16, 2006

Minulla On Ojentajat

Uuu-uu, kuinka käsilihakseni ovatkin tänään olemassa. Ja vatsalihakset. Ja selästäkin löytyy. Ihanaa.

Saan ehkä uudet housut (tai siis korvausta) vakuutuksesta, kun edelliset värjääntyivät punertaviksi eilisen vesivahingossa kastumisen vuoksi. Jeee.

Juon tuplacappucinoa, se on ehkä aika pahaa.

Olen itse joskus tietyissä asioissa kova hössöttämään. Haluan, että kaikki tapahtuu heti ja jos ei tapahdu, ärsyynnyn, rupean inhottavaksi ja hössötän. Mutta jos joku toinen hössöttää, niin se se vasta ajaa mut järjiltäni. En kertakaikkiaan jaksa kuunnella moista ja yleensä yksinkertaisesti poistun tuskastuneena paikalta.

Toinen ärsyttävä asia on pikkutarkkuus ja nipotus. Ite oon aika suuripiirteinen ja haluun vaan, ett asiat tulee tehdyksi (sitten joskus) ja joidenkin asioiden taas ei tarvitse tapahtua tyyliin ikinä. Ja sitten jos joku nipottaa mulle, niin taas tuskastun, mä jaksa kuunnella. Vaikka joissakin asioissa nipotus on tietty hyvä juttu, asiat tulee tehtyä kerralla hyvin, mutta voisin kuvitella, että yleensä siitä saa vaan harmaita hiuksia.

Mua ärsyttää myös, jos joku puhuu puhelimessa. En tajuu, mikä siinä on, mutta jos joku puhuu mun seurassa jotain hehtaaripuhelua, niin mä tuskastun ihan kauheesti ja koko sen puhujan ääni rupee ärsyttää mua. Ehkä siinä tilanteessa vaan ei oo mitään muuta tekemistä, kuin kuunnella ääntä, siihen itse asiaan kun on paha puuttua, kun ei kuule toisen henkilön vastauksia eikä se puhelu muutenkaan yleensä koske mua.

Olen niin herkkä ärsyyntymään.

Mä en haluais, että tulee viikonloppu. Omituista. Ja mä en halua mennä huomennakaan Kipinään, vaikka se onkin mun viimeinen työvuoro. Oon yrittänyt kovasti vaihtaa sitä vuoroo pois, mut eihän nyt kukaan vapaaehtoisesti ole perjantai-iltaa töissä. En edes minä, vaikken haluaisikaan, että tulee viikonloppu.

Mä haluaisin hirveesti lähelle yhden ihmisen ihoa. Sen rintakehällä on yks paikka, joka on kuin tehty sille, että voisin laskea pääni siihen. Ja voih, kuinka mukavaa olis, jos se ihminen makais mun takana, pitäis kiinni ja hengittäis mun niskaan. Kaipaan läheisyyttä. Hellyyttä. Kosketusta. Tulisit mun luokse etkä ikinä lähtis pois.

0 kommenttia: