Minun Sunnuntai.

Eilen oli niin kivaa. En nähnyt ketään, enkä puhunut kellekään muulle paitsi Tomakselle ja kassaneidille kaupassa sekä tietty Sepelle. Ai niin, puhuinhan mä illalla mun kummitädille. Se yhtäkkiä soitti ja halus mut kylään ens sunnuntaina. En ole kuullut koko tädistä kymmeneen vuoteen, aika jännittävää. Höpötin puhelimessa kauheesti, kun olin niin hermostunut ja pelkäsin Hiljaista Hetkeä. Olen hieman kauhuissani siitä tulevasta tapaamisesta. Se on just sellainen täti, että se varmasti arvostelee mua hiljaa mielessään koko ajan ja sanoo, että Meidän lapset kyllä Eikä Meidän lapset ikinä...Mun pitää äkkiä laihtua viikossa noin 5 kiloa ja keksiä itselleni Tärkeä harrastus, kun just sitä täti arvostaa tai ainakin ennen arvosti. Mutta luultavasti se kuitenkin keksii satayks muuta pahaa sanottavaa musta sitten mun toisille tädeille, kun olen lähtenyt eli Aivan Sama, pysytään pulleina eikä harrasteta.

Muuten en tehnyt mitään tärkeää, kunhan katselin televisiota ja pelasin Simssiä, söin ja kävin Sepen kanssa lenkkeilemässä.

Tämä viikko on aika kiva, tänään näen Marin (kivaa), huomenna en tee mitään, keskiviikkona olen Kipinässä, torstaina näen Eve-serkun, perjantaina olen Kipinässä, lauantaina olen Aylan läksiäisissä sekä menen katsomaan Apassionataa ja sunnuntaina...äh, menen sinne tädin luokse.