Nyt mulla on kurkussa pieniä valkoisia näppyjäki. Angiina? Tosin aamulla kurkku oli kipeempi kuin nyt. Ihmeparantuminen? Tänään en aio olla kipeä, perjantain varaan koko päivän sairastamiselle, lauantaiksi aion taas parantua. Uudestaan voin sairastua maanantaina ja olla sitten kipeä vaikka perjantaihin asti, jos siltä tuntuu.
Perjantaina meillä on virkistymispäivä töistä. Virkistymispäivä my ass. Ensin lähetään kello 7.30 dösällä. Firman keski-iän ylittäneet miehet suunnittelevat aloittavansa hillittömän dokaamisen jo silloin. Perillä meillä on joku ihmisirääkkäyskuntotesti, jossa pitää polkee pirun nopeeta kuntopyörällä ja punnertaa ja tehä vatsalihaksia ja sit siinon joku valmentaja, joka sanoo, ett helvetti oot paskassa kunnossa. Tämän jälkeen on issikkavaellusta, joka saattaisi olla kivaa, ellei hepat olis jo tosi väsyneitä ja vanhoja ja muut vaelluksen osallistujat ihan noviiseja alalla(itse olen ratsastanut 15vuotta enemmän tai vähemmän, joten mikään pieni köpöttely ei välttämättä tule kysymykseen). Ja eihän hauskuus tähän tietenkään lopu. Ratsastuksen jälkeen meillä on vesijuoksua. Aivan kuin mut sais keikistelemään mistään maailman hinnasta juopuneiden keski-ikästen miesten edessä. Muutenkin jo selvinpäin osa ko. miehistä kutsuu mua töissä söpöliiniksi ja yrittää kosketella mun hiuksia ja hieroa mun hartioita aina, kun en ole valppaana, ISO IUH.
Urheilun jälkeen vietetään yhteistä aikaa säästä riippuen joko nuotion äärellä tai pienessä mökissä konjakkia juoden. Edelleenkään en koe minkään asteen hengenheimolaisuutta firman muiden työntekijöiden kanssa, joten luultavasti istun erillään muista, syön makkaraa, juon vettä ja soitan vuorotellen kaikille tutuille, joilla on auto, ett tulkaa nyt helvetti hakee mut pois täältä samalla hätistellen makkaratikulla kaikkia noita keski-iän ylittäneitä juopuneita miehiä kauemmaksi. Kuljetus virkistymispäiviltä kun lähtee vasta kello 23.00. Kaikista todennäköisimmin kuitenkin ilmoitan olevani kipeä ja jääväni kotiin ja olevani hirvittävän pettynyt, kun en pääse osallistumaan tähän yhteiseen hauskanpitoon ja tästä pettyneetä ja masentuneena yritänkin viiltää paperiviilloilla ranteita auki koko perjantai-päivän.
keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006
My Cucumber Is Sick.
Lähettänyt Karoliina K. klo keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hihi, s'oon niin vaikeeta kun on hyvännäköinen ja hurmaava, mulla on vähän sama ongelma, toimiston tyttöjen ja poikien salaisissa unissa kaikkien kanssa vehtaan ;) Koska on keski-ikäinen? Arvioisin, että enää jotain 15 vuotta ja mä voin sitten sikailla virman virkistymispäivillä ja vokotella nuoria likkoja ja ryypiskellä konjakkia.
Mulla on muuten aivan kaamee kapula, ja arvaa onko kiva olla töissä? Olo paheni vasta kaksi tuntia kestävän aamupalaverin aikana, mun oli pakko lähteä sieltä muka vessaan kesken kaiken. Tosiasiassa mä menin puhelinhuoneeseen itkemään.
Semmoinen juolahti vielä mieleeni, että kyllähän sellaisella keski-ikäisellä kaljamaha täytyy olla. Kauanko sellainen kestää kasvattaa? Meinaan kun lähtöasetelmat ei ole hääppöset (aineenvaihduntani on aikamoinen), niin olisiko syytä aloittaa mahan hommaaminen jo nyt? *vaihtaa suunnittelemansa terveellisen kanakeittolounaan grillin makkaraperunoihin*
Noh, keski-ikänen taitaa olla sitten, kun on 50vee ja plus. Tai ehkä 45vee.
Jos on kaameista kaamein kapula, eli työaika kuluu vessassa, töissä olo on ihan h*lvettiä, mutta sellainen pieni kapula vaan piristää päivää, kun pitää olla jotenkin tosi skarppi. Toisinaan darrassa tekee jostain syystä paljon paremmin töitä kuin ihan "täysjärkisenä".
Kaljamahan kasvattaminen on melkoisen yksilöllistä. Joillekin se kasvaa muutamassa kuukaudessa, toisilla siihen tarvitaan useamman vuoden harjoittelua. Osa meidän virman keski-ikäsistä miehistä urheilee niin paljon, ettei niillä moista kai ole edes ehtinyt kehittyä.
Lähetä kommentti