Heikotusta.

Viikonloppu tuntui melkein kesälomalta, aivan kuin se olis ollu paljon pidempi. Perjantaina oltiin Lintsin kallioilla juomassa siideriä ja tuijottamassa Makasiinia liekeissä. Sen jälkeen Liberteen kuuntelemaan huonoa rokkia. Uusittu Liberte oli kivan näköinen. Libertestä vielä Chilliin syömään

Lauantaina olin Tuhkimo. Siivosin kodin lattiasta kattoon, pesin lattiat ja listat ja ovenpielet ja kaiken. Urakan jälkeen menin Marin ja Helin kanssa Alppipuistoon pikniköitymään. Oli äärettömän mukavaa. Lämmintä. Kesäistä. Puistosta vielä baareihin. Tapahtui pieni humala...

Sunnuntaina olin Even ja sen kavereiden kanssa Kaivopuistossa. Pelattiin giniä. Ihan mukavaa, mutta oli niin heikko olo, etten millään jaksanut jauhaa asioista kivi viiden tuntemattoman ihmisen kanssa. Sitä paitsi sielloli Eve+Even uusi mies, Even kaveri ja sen mies, noiden neljän joku miespuolinen kaveri ja sitten minä. Oli vähän vaivautunu olo, kun ne parit lääpiskeli, ite katselin vaan aurinkoa ja lokkeja ja mietin sopivaa hetkeä lähteä kotiin. Kaivopuistosta ne halus käydä syömässä, mulla oli ruokahalu vähän hukassa ja olin jo innoissani lähössä kotiin mooaamaan, mut Eve sai mut houkuteltua mukaan. Jeps, join vettä ja katselin seiniä. Sunnuntain kohokohta oli, kun mut vietiin kotiin avobemarilla. Kyllä oli niin juppi olo että! Ihan uusi kokemus mulle, sangen mukavaa.

Viime yönä en saanut unta, en pienintäkään. Pyörin ja hyörin tuskastuneena koko yön. Nukahdin joskus viiden maissa, ja aamulla olin ihan pöppöinen. Pyörytti ihan törkeesti, istuin vaan sängyllä ja maailma vilisi ja pyöri. Kauheeta. Mietin koko aamun, että soitan töihin, etten pysty tulemaan, kun heikotus ei vaan menny ohi. Mutta ajattelin, ett se on vaan kolmen päivän putken tulosta, enkä sen takia viittiny sit jäädä kotiinkaan. Nyt mä täällä sitten olen, mutta päässä pyörii niin, etten oikein uskalla liikkua hirveesti. Odotan vaan, että kello olis jo neljä ja voisin lähteä pökertymään kotiin. Kello, ikävä kyllä, on vasta puoli ykstoista. Huoooh.