Learning 2 fly.

Näin viime yönä hämmentävää unta mun lapsuudenystävästä. Ystävän pitäisi tosielämässä olla kyllä elossa, en tiedä, kun en ole kuullut siitä mitään kahteenkymmeneen vuoteen (siks onkin outoa, että näin siitä unta, kun en oikeestaan ole edes muistanut ko. henkilön olemassaoloa). Mutta unessa ystävä kuitenkin kuoli silloin lapsena lyötyään päänsä liukumäkeen. Nyt tekis mieli ottaa siihen ystävään yhteyttä, mutta kuinka otetaan yhteyttä sellaseen, jonka kanssa on leikitty samalla hiekkalaatikolla? Tai siis, ei kai siinä oo mitään järkee?

Viime viikolla oon taas puuhaillut paljon:
Tiistaina oltiin Marin kanssa lenkillä noin 4 tuntia, mutta siitä voi lukea enemmän Marin blogista. Lenkin jälkeen menin vielä syömään Santa Fehen ja sitten työkaverin kanssa vielä Kipinään yhdelle. Olosuhteiden pakosta jouduin juomaan bissen, mut se oliki sellasta sitkuttelua sitten...yök.
Keskiviikkona Tomas tuli yllätysvierailulle -PARASTA!!!
Torstaina oli Leylan synttärit, oltiin Knossoksessa syömässä (en voi suositella) ja sit mentiin Labyrinthiin, josta mä lähin moikkaan vielä yhtä työkaveria, tai siis entistä sellaista, koska se lopetti sinä päivänä.
Perjantaina olin Tomaksen kanssa Ikeassa...hmm...se oli ehkä mun 7s Ikean reissu kesän aikana, paitsi, että nyt on kyllä jo syksy. Illalla olis ollu Posse-lehden bileet Helsinki Clubilla, ja Tomas meni sinne, mut mä olin niin töistä väsyny, ett menin suoraan kotiin ja katoin Paha Maa-leffan. Aika huono päätös multa, koska oli niin masentava leffa. Huoh..Suomi.....Miks me ollaan täällä niin masentavia?
Lauantaina päivällä oltiin Tomaksen kanssa katsoos Japan Pop- näyttely, oli ihan kiva. Tuli mieleen ne ajat, ku hurahdettiin Tomaksen kanssa Dragonball Z:hen, koska öisin ei tvstä tullu mitään muuta. Näyttelyssä oli kyllä aika huvittavia ihmisiä, sellasii tosi pikkuvanhoja lapsia, jotka tiesi niistä hahmoista kaiken. Jos mun lapset on sellasia, mä annan ne adoptoitavaks. Sitten, kun pääsin töistä, Tomas vei mut vielä leffaan katsomaan Madagaskarii. Tosi hauska, suosittelen! Oli just kiva päästä katsomaan tollasta töiden jälkeen kahdentoista maissa, kun ei tarvinnut ajatella mitään.
Sunnuntai vaan mooattiin (muistatteko tota sanaa?), ennen ku kello sitte tuli viisi ja mun piti lähtee töihin ja Tomaksen junalle. Sniisk. Taas Iso Ikävä. Olen maailman surkein jäähyväisissä, itken aina. Nyt on taas sellainen olo, että voisin asua peiton alla 24h, syödä suklaata ja lukea kirjaa, rapsutella Sepeä ja muuten ihan vaan olla...yksin.