Borta bra, men hemma bäst?

Takaisin Helsingissä. Rautatieasemalla oli paljon ihmisiä, ahdisti. Kotona pöydällä oli samat pizzalaatikot, jotka jäi siihen, kun lähdin. Ahdisti. Vaatteet oli mun villin pakkauksen jäljiltä keskellä lattiaa. Ahdisti. Töihin kahden tunnin päästä. Ahdistaa. Pitäis laskujaki maksaa. Ahdistaa.

Haluan takaisin äidin luo. Tomastaki ihan tosi iso ikävä, niin iso, että voisin muuttaa sängyn alle itkemään niin kauaks aikaa, ett nähtäis taas. Mitä vittua mä täs kaupungis teen?????? Noooh, kai tää vielä joku päivä tuntuu kodilta. Kun vaan keksis jotain muutaki tekemistä kuin töissäkäyminen ja dokaaminen. Olis kiva päästä ratsastaa, mut se maksaa noin omaisuuden.

Töistä soittivatkin, että jos mitenkään pääsisin jo neljäks. Ahdistaa.