kylpytakki

Sain joskus veljeltäni Samulilta (hieno mies) joululahjaks kylpytakin, se on ehkä mun rakkain vaatekappale koko maailmassa, toisinaan voisin olla koko päivän vaan pukeutuneena siihen. Tänään on sellainen päivä. Mutta ikävä kyllä en voi haahuilla Sepen kanssa lenkillä kylpytakissa ja töihinkin täytyy mennä, eikä sekään olisi sopivaa tässä nimenomaisessa asusteessa. Sangen murheellista. Voisinhan mä toki repäistä viimesten työpäivien kunniaks, mut....nääääääääh.

Eilen olin illalla käväisemässä Annen synttäreillä, tapasin siellä yhden tytön, jonka kanssa olen kuulemma jutellut provinssissa syvällisiä Scissors Sisterssien keikalla. En muistanut tyttöä enkä edes sitä, että oon ollu kyseisellä keikalla, mut ei kai se oo kovin ihmeellistä, kun kuitenkin on kyse Provinssista.

Tuli eilen lauottua boolihumalassa totuuksia pojalle. Totuudet piti sanoa, mutta ei siinä tilanteessa/tilassa. Nyt on kauheen huono omatunto, kun oon taas satuttanu. Mut mun runokirjassa (kyllä, mulla on sellainen. Sellainen, johon nuorena aina keräs kaikkia runoja) on yks osuva runo, se menee jotenki näin: " Sitä loukkaa ja satuttaa, joka sua rakastaa. Sitä kaipaa ja rakastaa, jota ei saa".(mä en sanonu, et ne nuorena kerätyt runot olis jotenki laadukkaita). Mä vaan oon inhottava, tunnevammainen ihminen, ei siitä pääse mihinkään.

Mä haluan harrastuksen, mä haluan ruveta urheilee. Sataispa paljon lunta, ett voisin valloittaa rinteitä. Mä, puuterilumi, aurinko, pro naomi ja pitkä alamäki. Se se vasta oliski elämää.