Go On, Vibrate.

Inhoan mun elämää. Koska siitä tulikin tälläinen? Oonko mä oikeesti syntyny vaan tätä varten? Miks mä oon olemassa?

Viis kuukautta mä oon nyt saanu tätä samaa paskaa näille samoille hartioille. Viis kuukautta mä oon 1)saanu palkan 2)maksanu laskut 3)todennu, ettei tilille taaskaan jääny midist. Viis kuukautta mä oon ajatellu, ett ookoo, ens kuussa on asiat paremmin. Viis kuukautta mä oon todennu, ettei vitussa ole.

Tee työtä jolla on tarkoitus? Mikä vitun tarkotus on kuskata ihmisille ruokaa pöytää ja kuunnella niiltä ihan kaikkee paskaa ja koko ajan vaan hymyillä vaan todetakseen, ettei siit jää mitään käteen. No ok, katto pään päälle, mut siinä se sit onki. Kai mun pitäis olla onnellinen, ett mullon kiva koti, jossa asua. Mut ainaki mun onnellisuuden perustan taso on vitusti korkeemmalla kuin se, etton katto pään päällä. Nyt mun omatunto yrittää tolkuttaa, että pitäs kelaa esim. lapsii Afrikassa. Samaa riisii mä kuule rakas omatuntoni syön tän vitun kuukauden ku neki, erona vaan se, ett syön sen lautaselta haarukalla ja veitsel mun 34m2 yksiössä.

Tähän tilanteeseen on 3 ratkaisua. 1) muuta pojan kanssa asumaan. Mitä siitä, ett sun sydän on 450km Helsingist pohjoseen päin, mut hei, säästät 300 euroo kuussa???2) Muuta. Mitä siitä, ett asut 16m2 koirankopissa, mut hei, säästät 300 euroo kuussa???3) Vaihda kaupunkia. Mitä siitä, ettei sulla oo ollenkaa töitä, mut hei, säästät edelleen 300 euroo kuussa???

Voi vittu.