Ja Nyyti lähti siitä meren rantaan
ja löysi näkinkengän valkean.
Hän astui varovasti hienoon santaan
ja tuumi:
"Löysin ihmeellisen maailman".
Ja hattuunsa hän kauniit kivet keräsi
ja meri oli tyyni ja yö heräsi,
ja kauaksi oli jäänyt hemuleitten raskas tömistys
ja kadonnut on mörön kauhistava mörköys.
Siis Nyyti riisui kenkänsä ja huokasi:
"Hohoi,on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi?"
Vaan kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanoisi:
"Yksinään ei kukaan
nauti edes näkinkengästään".

(Tove Jansson)