Oh, Please Give Me The Salvation!

Maha on ja pysyy. Olo on ääääärettömän tukala. Mietin erinäisiä keinoja saada alienit ulos maailmaan. Pohdin jopa, että jos työntäisin sormet kurkkuun, tuliskohan ne ulos suun kautta? Luultavasti biologinen mahdottomuus. Tuskallistakin se saattaisi olla. Ehkäpä litra risiiniöljyä auttais? Hmmmmh. Viikkoja on nyt 35+1/40, laskettuun aikaan 34 päivää. Huomenna on lääkärikäynti taas. Kunpa se vapauttais mut.

Oon kyllä sangen inhottava ja itsekäs. Nillitän ja valitan päivät pitkät sekä haaveilen vauvavapaasta mahasta. En juurikaan ole ajatellut niitä, joilla lisääntyminen on tosi haasteellista ellei jopa mahdotonta. Tiedän, ansaitsisin jättiläisselkäsaunan, äärimmäisen tuskallisen synnytyksen ja koliikkilapset eikä sekään varmaan hyvittäis tätä valituksen määrää.

Olin mä viime maanantaina sairaalassa. Kello 17.00 alkoi mahdottomat vatsakivut. Yhdeksältä illalla päätin katsoa vielä Täydelliset Naiset ja sitten suunnistaa kättärille hakemaan jotain huumeita kipuun. Vatsakivut olivatkin Niitä Supistuksia, sanoi lääkäri. Sain toiseen pakaraan särkylääkepiikin, joka otti epäinhimillisen kipeetä, toiseen pakaraan annettiin kortisonipiikki kehittämään alienien keuhkoja. Yöksi mut otettiin kättärille. Ja vielä seuraavaksikin, kun noita kortisonipiikkejä piti ottaa 2 ja toinen annettiin 24h päästä, joka oli keskellä tiistai-keskiviikon välistä yötä. Keskiviikkona olin jo ihan valmis lähtemään kotiin, mutta lääkäri oli huolissaan mun munuaisten toiminnasta, jota siis ei juurikaan ollut. Lisää testejä ja seurantaa. Jos munuaiset olis ollu ihan paskana, olis synnytys käynnistetty. Ne kuitenkin toimi sittenkin ja pääsin torstaina kotiin.

Viikonloppu on ollut tilinpolttamisviikonloppu. Siihen on sisältänyt valtava määrä shoppailua ja on sitä tullut käytyä ulkona syömässäkin. Lauantaina olin kampaajallakin. Ei mitään hirvittävän radikaalia, vähän paskoja hiuksia latvoista otettiin pois ja sitten värjättiin hiukset yksivärisiksi. Tätä ennen mun päässä oli aika monta eri hiusväriä (juurikasvu, raidat ja plaa plaa), nyt mun hiukset on samanväriset kuin silloin, kun olin lapsi. Voisin käydä kampaajalla useamminkin pelkästään vaan Sen Hiustenpesun takia, taivaallista...Tällä hetkellä mun kampaajakäynnit silti jotenki aina rajoittuu yhteen kertaan vuodessa...

Eilen näin Leylaa, oltiin Elitessä syömässä. Ihan mukavaa. Tosin olen valtavan epäsosiaalinen. Mun puheenaiheet, kuten tästä blogistakin huomaa, pyörii mun valtavan navan ympärillä ja mun keskittymiskyky on Herra Terrierin kanssa samoilla viivoilla. Lisäks olen tavattoman ärtyisä, koska mua ei enää tää maha huvita yhtään ja melkein kaikki asiat on totaalisesti päin persettä ja kiukustun hetkessä. Mä pystyn hillitsemään itseni kyllä ihan hyvin ja kavereita on kyllä ihan piristävää nähdä, mutta sitten on ihmisiä, joiden puheluihin en kerta kaikkiaan suostu vastaamaan, koska pelkkä soittajan nimi puhelimen näytössä saa mut raivon valtaan ihan ilman syytä. Näitä ihmisiä ovat mm. kaukaiset sukulaiset ja työkaverit. Varsinkin jälkimmäinen ryhmä saa mut tuskastumaan nanosekunnissa. Pahoittelut, ei todellakaan mitään henkilökohtaista, mua vaan ei nyt jaksa kiinnostaa.

Tänään olin, vakaista suunnitelmista pysyä neljän seinän sisällä eristyksissä ja kiukuttelemassa itekseni huolimatta, Annen kanssa istuskelemassa tuossa kosken rannalla puistossa. Muuten oli mukavaa, mutta sinne sun tänne tolkuttomasti vailla järjen hiventä säntäilevä Herra Terrieri sai mut kiukkuseksi ja uhkasinkin jättää sen puistoon. Onneksi se tajus mennä kieriskelemään nautiskelevan näköisenä nurmikolle näyttäen samalla tavattoman hellyyttävältä ja kesäiseltä ja annoin anteeksi enkä hylännyt sitä. Sillä raukalla taitaa olla melkoisen tylsää ja energiaa pienen voimalan verran, kun musta ei oikeen oo sen lenkittäjäksi enää.