mä en tiä mitää jos et säkään tiä.

Viime aikoina oon ollu osana arkea. Eli oon ollu töissä vaan, sekä italialaisessa että Elämystaikureilla, huomenna esim. on lähtö Hämeenlinnaan. Aika hauskaa tämä työ Elämystaikureilla, oon edes vähän käynyt jossain, viime viikonloppunakin Lahdessa. Ehkä musta on kahdessa kuukaudessa tullu jo tosi Stadilainen, kun mun mielestä lahtelaiset oli rumia, tyhmiä ja sisäsiittosia. Anteeksi lahtelaiset, ehkä mä näin vain murto-osan teistä, just sen vähemmän edustavamman osan siis.

En mä kai oikein muuta oo sitten tehnykkään, noh, ei oo ollu oikeen varaa tehdäkään mitään. Sitä paitsi musta on tullu himonukkuja. Siis ei sellainen, joka himoitsee nukkuessaan, vaan sellainen, joka nukkuu ja paljon. Saatan nukahtaa kello 00.00 paikallista aikaa ja herätä seuraavana päivänä joskus puol kaks. Silloinkin herään johonkin ääneen, kuten puhelimensoimiseen, en siihen, että olisin nukkunut tarpeeksi. Nukkuisin luultavasti vuorokauden ympäri, jos voisin. Tänään oli pakko laittaa herätyskello soimaan 10.00, ettei koko päivä menis ihan piloille. Siirsin herätystä aamulla tunnilla eteenpäin ja olin lopulta hereillä 11.3o, perkele. Ostoslistaan merkintä: Vitamiineja.

Ai niin, näinhän mä viime lauantaina muuten Mickin ja Juzzin Vaasasta, ne oli tullu Tuskaan. Kierrettiin Kallion baareja läpi, eli näytin niille nähtävyyksiä. Tosin mulla oli "oma lehmä ojassa" tässä, koska en halunnu lähtee keskustaan, koska olisin joutunu tulee taksilla kotiin ja se olis jo ollu liikaa. Eli lähetin Mickin ja Juzzin taksilla takas niiden majapaikkaan, muah hah haah haa (=ilkeää naurua).

Eilen käytiin Tomaksen kaa lähetyskirpparilla, jossa 40v+ lihava lävistetty nainen tuijotti mua himokkaasti päästä varpaisiin, kun kyyristyin tutkimaan cd-levyjä ja sitte se huokas "ahhh...". Lähdettiin vilkkaasti pois. Käytiin myös Sörkän Salaperäisellä Kirppiksellä (oikeesti, toi on sen nimi) ja siellä taas oli pelottava miesmyyjä, joka jahtas mua ruman pääkallohuivin kanssa (mun topissa oli pääkallo, niin kai se ajatteli, ett oon kiinnostunu kaikista pääkalloista sitten). Sekin oli niin pelottava kokemus, että lähdettiin pois. En muutenkaan pidä kirppareista, mä en pysty koskee mihinkään, kun mua ällöttää jo se ajatus, että ne kaikki tavarat on ollu jonku toisen ihmisen, joka on ihan tuntematon kaikenlisäks, omistuksessa. Tiedetään, olen prinsessa.

Illalla töiden jälkeen lähdettiin Tomaksen ja Jusun kanssa Helsinki Clubilla katsomaan Notkeaa Rottaa. Mun suurin huvitus oli, kun siellä oli sellainen istumasyvennys, jonka erotti tanssilattiasta lasi. Istuskelin siinä selvinpäin ja bongasin ihmisiä, jotka yritti kävellä tanssilattialle sen lasin läpi. Hih hih. Ok, itekin olisin humalassa yrittäny kävellä siitä, luultavasti useaan otteeseen. Notkeaa Rottaa oli kiva katsoo, se oli niin tajuttoman energistä ja taustat varsinkin oli hyvii. Mut sit ilon tuli pilaamaan jotku turistilatinot, jotka tuli siihen mun eteen vaan hengailee ja juttelee isos ympyräs (daah! me kaikki seisoimme siellä kasvot lavalle päin ja yritimme nähdä jotakin, siis jotakin muuta kuin karvaisia niskoja ja käsivarsia), sit ne siinä skoolaili ja matki suomalaisii, jotka fiilisteli keikkaa. Sielloli muutenkin niin kovin täyttä ja koko ajan joku töni ja talloi varpaita, ja koska mulla oli flipflopit jalassa, se ei tuntunut hyvältä, ei. Tolkuttomassa humalassa olis vaan jotenki menny virran mukana, mut selvinpäin ahdisti. Eli lähettiin pois. Kotimatkalla jotku idariteinipojat ensin yritti kaataa liikennemerkin, mutta eivätpä ollu tarpeeks skrodeja (tän viikon sana), mikä oli hyvä, koska se liikennemerkki olis kaatunu mun päälle. Sitte toinen näistä samaisista pojanklopeista sai kuningasajatuksen potkasta täysiä puhelinkopin lasia. Paska mäihä, joku oli jo potkassu sen lasin paskaks, eli tää idariteini potkas rautatankoon ja sen kenkä lensi jalasta. Mahtaa olla tänään kiva tunne jalassa, en oo vahingoniloinen, enpä.

Nytpä lähen Sepen kaa ulos, sitten keksitään Tomaksen kaa jotain puuhaa ja meen töihin viideks. Huomenna joudunkin heräämään viideltä, luultavasti näillä nykynukkumistottumuksillani kuolen.