Oon pohjanmaalla siis kaks viikkoo pygmien kans. Ihan huvikseen vaan. Tosin eipä tässä mitää hupia oikeen oo...Olen NIIIIIIIIIIN tylsistyny. Oonpahan ainaki urheillu sikana (käyny joka päivä juoksulenkillä ja polkenu vielä kuntopyörälläki), kun en oo keksiny mitää tekemistä. Sitä paitsi yritän kovasti vältellä jääkaapin avaamista, kun sieltä löytyis vaikka mitä herkkuja. Oon tuhannen kerran elämässäni nimittäin laihdutuskuurilla. Oon hylänny elämästä kaikki herkut, kuten karkit, sipsit ja leivokset, jouluun asti enkä tissuttele iltaisin siideriä enkä viiniä. Melkosen askeettista elämää siis. Tosin mieltä vähän kaihertaa epäilys, että pygmien venyttämästä vatsasta en pääse ikinä eroon. Iso parku.
Eilen olin pygmien kaa ihan oikeesti saunassa. Siinä ne möllötteli lauteilla ja ihmetteli sitä tunnetta, kun heittää löylyä ja iho lämpenee. En mä nyt mitää sikana löylyy siis heittäny, ku ihan puoli kauhallista ja senkin hyyviiin hiiitaaasti. Ne oli saunan jälkeen aikas suloisia, kun niillä oli ihan punaiset posket ja pörröiset hiukset (HAH, Mitkä hiukset, niitä on ehkä molempien päässä yhteensä kaks). Ja ah, autuutta, ne heräs viime yönä vain kerran. Huraaa!
Tänään meen Mari H:n luo kyläilemään, kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja sieläkin on vauva.
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
Location: Vaasa
Lähettänyt Karoliina K. klo keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vai tylsää. eikös lapsoset pidä sua kiireisenä ettei kerkee tylsää tulemaan?
Mitäs sä haluisit tehä itte ettei olis tylsää?
Urheilu ja kiitos ei sanominen herkuille on perperistä. Mä olen nyt alkanut uimaan monta kertaa viikossa ja oonkohan mä tässä nyt kuukauden päälle uinut ja koittanu vähä vähentää herkkuja (ja sidukkaa ja viinii), mutta mitään ei tapahu. Tai paino nousee.
Ihan nurinkurista ja perseestä.
Vois lopettaa urheilun ja ostaa viinipullon, rasvasia juustoja ja sipsipussin. Ehkä se auttas painonlaskuun.
Ääh, lapsoset vaan nukkuu, syö ja jokeltelee lattialla. Huvittais kyläillä ja shoppailla ja kaikkee, mut ei Vaasas oikeen asu ketään, ei oo varaa eikä aikaa shoppailla ja sit ku tulis tilaisuus, oonki ett "äh, ei jaksa, ei huvita." Ja ei kai ny muuten niin tylsistyttäis, mutta kun on mutsin seurassa 07.00-22.00, niin jossain vaiheessa tulee raja vastaan....
Laihduttaminen on niin perseestä. Meinaan ruveta itkee joka kerta, kun tulee se uus Fazerin Omar-suklaan mainos, ja haluaisin niiiin maistaa sitä, mutta ei kerta kaikkiaan voi. En jaksa olla enää tankkeri. Tajusin vaan masentuneena, että jouluna varmaan lihon takaisin kaikki potentiaaliset kilot, jotka nyt muka laihdun.
En tiiä, auttaisko se herkuttelu painonlaskuun, mut ainaki olisi hetken aikaa parempi mieli....
Lähetä kommentti