pipiiih.

Teloin jotenki selkäni, se on kipeä. Tämä viikko saikkua ja vahva lääkitys, joka ei ainakaa vielä edes ole auttanu, vaikka ne on kolmiolääkkeitä ja kaikkee. Hmmh. Pomo löi luurin korvaan, ku soitin, etten pääse töihin ja soitti hetken päästä ja piti kauheen saarnan, kuinka se ite on ollu 30vuotta työelämässä eikä kertaakaan kipee ja että mä oon riski yritykselle, ku oon kipee...hmm. Aika paljon huvittaa enää ees mennä töihin.

Katoin äsken 4D-dokkarin kodittomista koirista. Vähän itketti ja suututtikin. Suututti, kun siin ohjelmassa lopetettiin 3v cockeri, koska se oli vähän agressiivinen, kun sen luun yritti ottaa. Hmm, koira on vaihtanu kotii ehkä useammin kuin sillä oli elinikää ja sitä on pidetty huonosti, mun mielestä se ei kyllä ansainnu lopettamista, vaan yhden hyvän kodin. Ja muutenki siitä ohjelmasta sai sellasen kuvan, ett ongelma on koirissa ja jos ilmaantuu ongelmia sen koiran kanssa, nukutukseen vaan ja uutta tilalle. Mun näkökulman mukaan useimmin se ongelma löytyy kyllä ihmisestä eikä siitä koirasta.

Mä ainaskin rakastan Sepeä ikuisesti enkä ikinä luovuta, vaikka se välillä onki vaikee (koska olen hemmotellut sen pilalle) ja kyllä, se murisee, kun sen luun yrittää viedä, mutten kyllä ikinä sitä sen takia lähde lopettamaan, vaan yritän keksiä keinon, ett moinen käytös loppuis...