Oma pikkunilkkaparkani. Kipeä. Kuva ei ehkä anna oikeutta turvotukselle.
Oma pikkupolviparkanii. Kipeä.
Käy hitusen aika pitkäks. Siivosin jo kotona ja järjestin vaatekaapin ja otin sieltä pois vaatteet, joita en enää käytä. Onneks Katja Vaasasta soitti ja pyysi kahville (oli siis Helsingissä käymässä). Oli kivaa nähdä. Nyt ehkä saan siitä vähän kärsiä, kun tuota nilkkaa pikkasen jomottaa se kaikki käveleminen kaupungilla. Huomenna yritän pysytellä ihan vaan kotona, jos vaikka sinne rinteeseen pääsis sit viikonloppuna silti.
maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
Olen Extreme-lenkkeilijä
Lähettänyt Karoliina K. klo maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti