Huoh, väsyttää.
Tomas nukkuu pois sen darraa, mun pitää kohta jälleen kerran töihin. Kävelin ehkä jotain sata kilsaa, ku etin apteekkia, joka ois auki, ett Tomas sais buranaa. Ja sitte ku vihdoin pääsin kotiin, arvatkaa söikö se sitä buranaa? No ei. Ois ees näytelly syövänsä.
Nyt se alkaa. Siis se, ett väsyttää vaan koko ajan, vaikka kuinka nukkuis. Tai ehkä just siks väsyttääki.
Tänään on Susannan syntymäpäiväjuhlat. Mä pääsen niihin liittymään vasta joskus keskiyön jälkeen, siis sitten, ku pääsen töistä pois. Jos sitten jaksan enää edes lähteä. Mullon ikävä jotain. Tai emmä tiä, onko. Ehkä pikkasen vaan.
Miksei kaikki kivat ihmiset voi asuu mun lähellä?
Mä meen syömään, ehkä siitä piristyis.